Sodasta ja vapaasta Karjalasta

Yritetäänpä välillä kirjoittamista leppeämmin täällä Vapaavuoron puolella. Olen vuoden alkajaisiksi laatinut Suomen historiaverkolle arvostelut kahdesta teoksesta, joiden lukemista voin suositella itse kullekin. Ensimmäinen näistä on Tiina Kinnusen ja Ville Kivimäen toimittama Finland in World War II; History, Memory, Interpretations, joka on kansainvälisen tiedekustantamon julkaisemana järeänä teoksena ehkä hieman hintava hankinta tavalliselle kuluttajalle. Aikanaan se toivottavasti hankitaan myös kotimaisiin yliopistokirjastoihin, ja suomalaisenkin lukijan kannattaa siihen ilman muuta tutustua. Poimin tähän muutamia teoksen sisältämiä kiintoisia tietoja, jotka ovat kaikki Helene Laurentin artikkelista:

- Arvioiden mukaan Helsingissä joka viides raskaus avioliitossa olleiden naisten kohdalla ja kaksi kolmesta raskaudesta naimattomien naisten kohdalla johti 1930-luvun lopulla laittomaan raskaudenkeskeytykseen. Tilastoissa nämä luokiteltiin yleensä keskenmenoiksi. Ammattirikollisten tekemien raskaudenkeskeytysten infektioriski oli suuri, minkä on osaltaan katsottu vaikuttaneen Suomen kansainvälisesti ottaen korkeaan äitien kuolleisuuteen.

- Helmikuussa 1940 entisen Yhdysvaltain presidentti Hooverin edustaja Robert Maverick sekä Amerikan Punaisen Ristin edustaja tohtori Spencer matkustivat Pohjois-Suomeen tarkastamaan evakkojen keskuudessa ilmennyttä epidemiaa. Matkan aikana käytiin lävitse 755 evakkolapsen olot seitsemällätoista paikkakunnalla. Kaikkiaan 349 lasta kärsi jo ennen sotaa vallinneen kroonisen aliravitsemuksen ja evakkoretken vaikeuksien seurauksena eri sairauksista, kuten riisitaudista, ihotaudeista, hinkuyskästä ja tuhkarokosta. Keuhkokuumetapauksia hoidettiin M&B 693 -sulfapyridiinillä, joka useimmissa tapauksissa tehosi ja johti nopeaan toipumiseen. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun antibiootteja käytettiin Suomessa laajassa mittakaavassa lasten keuhkoinfektioiden hoitamiseen.

- Talvisodan väestönsiirron yhteydessä 32 ilomantsilaisen vanhainkodin asukasta kuoli evakuointijunassa nestehukkaan ja kylmälle ilmalle altistumiseen.

- Asetus ilmaisista kouluruokailuista annettiin vuonna 1943. Sota-aika oli yleisemminkin ensimmäisiä kertoja Suomen historiassa, jolloin julkinen valta sai pakon oloissa käytännön kokemusta niinsanottujen hyvinvointipalvelujen järjestämisestä kansalaisilleen. Suomalainen hyvinvointivaltio on asia, jonka puolesta sodan aikana taisteltiin, aivan siinä missä kotimaan itsenäisyyskin. Täysin suora ei jatkumo sota-ajan kokemusten ja sodan jälkeen muovautuneen hyvinvointiyhteiskunnan välillä ei kuitenkaan ollut, ja monet nyttemmin hyvin itsestäänselvinä pidetyt uudistukset viivästyivät 1960-luvulle asti.

- Puutteesta ja vaikeuksista huolimatta sota-aikaisilla kansanterveyttä uhanneilla pilvillä oli myös hyvin ohuet hopeareunuksensa. Sotia edeltäneenä aikana jo tilastoidut ylipainon aiheuttamat vaivat katosivat täysin. Sokerin puutteen seurauksena olivat myös lasten hampaat suhteellisesti ottaen paremmassa kunnossa.

- Sotien jälkeen sukupuolitilastot räjähtivät käsiin. Vuonna 1945 maassa raportoitiin 22 833 uutta tippuritapausta, ja seuraavana vuonna saavutettiin ennätys kuppatartunnoissa, joita oli 4769. Vuodesta 1943 alkaen sukupuolitautien hoitaminen oli ollut ilmaista, mutta myös pakollista. Tippurin kotilääkitseminen sulfalla oli siinä määrin tavallista, että bakteeri alkoi jo kehittyä vastustuskykyisesti, mutta vuodesta 1945 penisilliinin saaminen ratkaisi tämän ongelman.

Toinen opus, jonka tulin arvostelleeksi oli Mikko Uolan toimittama, Akateemista Karjala-Seuraa käsittelevä AKS:n tie, joka on kiinnostuneille helpommin saatavissa. Teos kertoo paitsi AKS:n toiminnasta itsenäisyyden alkuaikoina, myös seuran osallistumisesta vuonna 1941 valloitetun Itä-Karjalan hallinnon järjestämiseen. Kiinnostavana yksityiskohtana voi sota-ajasta mainita, miten Itä-Karjalan hallinto herätti vuosina 1941-1943 paheksuntaa monien kotiseuduilleen tuolloin palanneiden Suomen Karjalan evakkojen keskuudessa. Kannakselle ja Laatokan-Karjalaan jatkosodan aikana uudelleen saapuneiden evakkojen mielestä valloitettuun Itä-Karjalaan upotettiin Suur-Suomen rakentamisen merkeissä enemmän resursseja koululaitoksen ja muiden palvelujen järjestämiseksi, siinä missä vapautetun Suomen Karjalan alueella jouduttiin tulemaan toimeen vähemmällä.

AKS-teoksen kiehtovin osuus on kuitenkin kattava selostus siitä, miten seuran toimijat jatkoivat aktivismiaan myös kylmän sodan aikaisessa Suomessa. Keskeisiä toimijoita olivat Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki-säätiö (SYT) sekä Vapauden Akateeminen Liitto  (VAL), jotka vaikuttivat vahvasti talouselämässä, kulttuurissa ja politiikassa. Vaikka "suomettuneisuus" nousee tämän päivän keskusteluissa monasti ylikorostuneesti esille, sillä oli sotienjälkeisenä aikana myös hyvinkin vahvat ja perinteiltään aina sotia edeltäneeseen aikaan ulottuneet vastavoimansa. Ironista tietysti on se, että "suomettuneisuuden" pääarkkitehdiksi mielletty presidentti Kekkonen oli niin ikään AKS-mies.

Molemmat teokset ovat siis hyvinkin tutustumisen arvoisia! Täydelliset arvostelut voi lukea tähän kirjoitukseen liittämieni linkkien kautta.